Northwardin omaa nimeä kantava debyytti on perinteistä hard rockia modernilla otteella
Northward on norjalaisen Jorn Viggo Lofstadin (Pagan´s Mind) ja hollantilaisen Floor Jansenin (Nightwish) jo yli kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut yhteistyöprojekti, joka näkee päivänvalon vasta nyt. Omaa nimeä kantava debyyttialbumi on kirjoitettu jo vuonna 2008, mutta silloin sitä ei saatu äänitettyä Jornin ja Floorin kiireisten aikataulujen vuoksi. Vuonna 2017 olikin sitten aikaa tehdä albumi valmiiksi ja nyt se viimein on ulkona.
Albumi alkaa jo aiemmin singlenä julkaistulla kappaleella While Love Died. Kappale on erittäin kova avauskappale niin albumille, kuin esittelemään yhtyettä. Floor revittelee täysillä ja Jorn tykittää kitarallaan minkä kerkiää. Heti perään kuullaankin toinen single, Get What You Give, joka on hyvä kappale, mutta ei yllä While Love Died- kappaleen tasolle. C-osan kitaranäppäily tuo mieleen Nightwishin Weak Fantasy- kappaleen busuki-soolon.
Storm In A Glass on iloinen hyvänmielen rock-kappale. Se on mukavaa kuunneltavaa ja saa hyvälle mielelle. Drifting Islands jatkaa samaa linjaa. Se jyrää käyntiin raskaalla kitaralla, mutta on hyvinkin perus hard rock-kappale. Drifting Islandsin kitarasoolo on erittäin hieno.
Viidentenä kappaleena levyllä on perinteinen hard rock- balladi Paragon. Floorin tulkinta kappaleessa on erittäin kaunis ja hieno. Kertosäe jyrää vahvasti korkealta ja kovaa säkeistöjen ollessa paljon rauhallisemmat.
Let Me Out jatkaa rokkaavalla linjalla. Floor laulaa viettelevästi, mikä saa hienoisen hymyn kuuntelijan kasvoille. Kappaleen riffi vaikuttaa suoraan kierrätetyltä While Love Died- kappaleesta, mutta itsensä plagioiminen on aina sallittua. Big Boy on menevä kappale, mutta ei mitenkään erikoinen, Timebomb taas hieman rauhallisempi edeltäjiään.
Bridle Passion on albumin balladiveto. Alle kolme minuuttia kestävänä se on myös albumin lyhyin kappale. Akustinen kitara on kappaleen ainoa instrumentti laulun ohella. Floorin ääni pääseekin oikeuksiinsa tässä kappaleessa.
I Need enteilee loppua. Kappale on kuin tehty keikan päätöskappaleeksi, eikä ole vaikea kuvitella pyrotekniikoiden ilotulitusta ja konfettisadetta kappaleeseen. Floor revittelee oikein huolella, mikä tekee kappaleesta entistä varmemman live-vedon ansaitsevan teoksen.
Albumin päättää miltei 7,5 minuuttia kestävä Northwards. Pituutensa puolesta se on ehdottomasti albumin pisin ja se tarjoilee hienon ja kauniin lopetuksen levylle. Floorin äänen ylärekisteri on huipussaan ja se luo kappaleeseen huikean tunnelman.
Albumi on kokonaisuutena vaikuttava teos. Floor ja Jorn halusivat tehdä hard rockia perinteisemmällä soundilla ilman nykyajan lisämausteita (kuten koskettimia tai sinfoniaorkesteria), kuitenkin modernin kuuloisesti. Tavoitteessa mentiin kyllä maaliin. Albumi on tasapainoinen kokonaisuus, jonka jokainen kappale on toimiva. Mielenkiinnolla tälle jatkoa jää odottamaan, sekä mahdollisia live-esityksiä. Tällaista musiikkia saisi tehdä nykyään hieman enemmänkin. Muutamaa heikompaa kappaletta lukuunottamatta on albumi oikein mainio teos. Toki hard rockin elementtejä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin, mutta jääpähän jotain odotettavaa jatkoon.
Kappalelista:
Albumi alkaa jo aiemmin singlenä julkaistulla kappaleella While Love Died. Kappale on erittäin kova avauskappale niin albumille, kuin esittelemään yhtyettä. Floor revittelee täysillä ja Jorn tykittää kitarallaan minkä kerkiää. Heti perään kuullaankin toinen single, Get What You Give, joka on hyvä kappale, mutta ei yllä While Love Died- kappaleen tasolle. C-osan kitaranäppäily tuo mieleen Nightwishin Weak Fantasy- kappaleen busuki-soolon.
Storm In A Glass on iloinen hyvänmielen rock-kappale. Se on mukavaa kuunneltavaa ja saa hyvälle mielelle. Drifting Islands jatkaa samaa linjaa. Se jyrää käyntiin raskaalla kitaralla, mutta on hyvinkin perus hard rock-kappale. Drifting Islandsin kitarasoolo on erittäin hieno.
Viidentenä kappaleena levyllä on perinteinen hard rock- balladi Paragon. Floorin tulkinta kappaleessa on erittäin kaunis ja hieno. Kertosäe jyrää vahvasti korkealta ja kovaa säkeistöjen ollessa paljon rauhallisemmat.
Let Me Out jatkaa rokkaavalla linjalla. Floor laulaa viettelevästi, mikä saa hienoisen hymyn kuuntelijan kasvoille. Kappaleen riffi vaikuttaa suoraan kierrätetyltä While Love Died- kappaleesta, mutta itsensä plagioiminen on aina sallittua. Big Boy on menevä kappale, mutta ei mitenkään erikoinen, Timebomb taas hieman rauhallisempi edeltäjiään.
Bridle Passion on albumin balladiveto. Alle kolme minuuttia kestävänä se on myös albumin lyhyin kappale. Akustinen kitara on kappaleen ainoa instrumentti laulun ohella. Floorin ääni pääseekin oikeuksiinsa tässä kappaleessa.
I Need enteilee loppua. Kappale on kuin tehty keikan päätöskappaleeksi, eikä ole vaikea kuvitella pyrotekniikoiden ilotulitusta ja konfettisadetta kappaleeseen. Floor revittelee oikein huolella, mikä tekee kappaleesta entistä varmemman live-vedon ansaitsevan teoksen.
Albumin päättää miltei 7,5 minuuttia kestävä Northwards. Pituutensa puolesta se on ehdottomasti albumin pisin ja se tarjoilee hienon ja kauniin lopetuksen levylle. Floorin äänen ylärekisteri on huipussaan ja se luo kappaleeseen huikean tunnelman.
Albumi on kokonaisuutena vaikuttava teos. Floor ja Jorn halusivat tehdä hard rockia perinteisemmällä soundilla ilman nykyajan lisämausteita (kuten koskettimia tai sinfoniaorkesteria), kuitenkin modernin kuuloisesti. Tavoitteessa mentiin kyllä maaliin. Albumi on tasapainoinen kokonaisuus, jonka jokainen kappale on toimiva. Mielenkiinnolla tälle jatkoa jää odottamaan, sekä mahdollisia live-esityksiä. Tällaista musiikkia saisi tehdä nykyään hieman enemmänkin. Muutamaa heikompaa kappaletta lukuunottamatta on albumi oikein mainio teos. Toki hard rockin elementtejä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin, mutta jääpähän jotain odotettavaa jatkoon.
Kappalelista:
- While Love Died
- Get What You Give
- Storm In A Glass
- Drifting Islands
- Paragon
- Let Me Out
- Big Boy
- Timebomb
- Bridle Passion
- I Need
- Northwards
Kokonaisarvosana: 8,5/10
Kommentit
Lähetä kommentti