Petojen taistelu osa 2: Taisteleva Peto rikkoo rajoja tarjoten hiton tyylikkään albumin

Petojen taistelu alkoi helmikuun kahdeksas päivä, kun Beast in Black tarjoili uuden albuminsa. Albumin arvostelun voit lukea tästä. Nyt on aika ruotia taistelun toisen osapuolen, Battle Beastin, uusi albumi No More Hollywood Endings läpi ja saada taisteluun ratkaisu. Kumpi vie voiton: Peto Mustissa vai Taisteleva Peto?

Albumi jysähtää käyntiin kappaleella Unbroken. Kappaleessa on 80-luvun hard rock-viboja, niiden lisäksi se tuo etäisesti mieleen Nightwishin Oceanborn ja Wishmaster- albumit. Laulaja Noora Louhimo tarjoilee äänensä eri puolet hienosti heti alkuun.

Toisena kuultava albumin nimikkokappale, singlenäkin julkaistu No More Hollywood Endings siirtää albumin hard rockista hienosti teatraaliseen metalliin. Osana kokonaisuutta kappale toimii entistäkin paremmin. Kappale nousee ehdottomasti yhdeksi yhtyeen parhaista kappaleista.

Myös sinkkuna julkaistu elämän synkkyyteen sukeltava Eden on yksi yhtyeen parhaimmista kappaleista. Eden tuo vahvasti mieleen Anette Olzonin aikaisen Nightwishin, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Louhimo ei käytä juuri ollenkaan raspiääntään, vaan laulaa kappaleen puhtaasti, mikä toimii todella hyvin. Ennen kappaleen kunnon kitarasooloa kuultava kitaraosuus tuo yllättävästi mieleen Yön kitarasoolot. Kaiken kaikkiaan Eden muistuttaa paljolti Battle Beastin edellisen albumin Beyond the Burning Skies- kappaletta.

Unfairy Tales on kuin suoraan Bon Jovin albumilta. Kappaletta kuunnellessa koko ajan miettii miltä se kuulosti Jon Bon Jovin laulamana. Ei ollenkaan huono asia, se tekee kappaleesta erittäin mielenkiintoisen.

Tänään vielä tarjottiin singlenä levyn julkaisun kunniaksi Endless Summer. Kappale tuo mieleen Hollywood-teinimusikaali-elokuvan, jossa nuoret iloisesti kesällä rannalla laulaa tätä. Kappale on täysin erilaista kuin mitä Battle Beastilta on totuttu kuulemaan, mutta tämä on erittäin mukava kevennys albumin alun tykityksen jälkeen. Yllättävyydestä ehdottomasti plussaa.

The Hero on albumin pahin ohilaukaus. Perinteisempi Battle Beast-kappale ei tarjoa mitään uutta ja jotenkin siitä huomaa, että vanha tyyli alkaa olemaan yhtyeelle hieman pakkopullaa. Onneksi heti perään kuultava Piece of Me jysähtää kuin  nyrkki silmään. Vaikka tämäkin on tutumpaa suoraviivaista Battle Beast-heviä, niin tämä ei kuitenkaan ole yhtä pakkopullaa kuin The Hero. Louhimo revittelee äänellään sen minkä kerkiää.

I Wish on levyn balladiveto. Kauniisti alkava musikaalin omainen kappale nousee yhdeksi albumin parhaimmista. Kappale pitää otteessaan koko ajan ja siinä oleva menetyksen tuska välittyy kuulijalle. Kylmät väreet ovat taatut.

Raise Your Fists alkaa hyvinkin elokuvamaisesti. Kappale voisi hyvin olla suuren taistelukohtauksen alun taustamusiikki. Majesteettisen jylhä taistelukappale saa kuulijan näkemään suuren taistelun silmiensä edessä. Synkät ja tummat puheosuudet kappaleessa tuovat mieleen jälleen Nightwishin Wishmaster-albumin. Lopussa kuultava Louhimon kirkaisu on huikea.

Perusalbumin kaksi viimeistä kappaletta ovat kunnon power metal-tykkejä. The Golden Horde petaa loppua hienosti, kun taas World on Fire on hieman popimmilla soundeilla varustettuna täydellinen päätös. Louhimo käyttää ääntään jälleen todella hienosti.

Bonuskappaleina kuultavat Bent and Broken ja My Last Dream tuovat hyvää ekstraa vielä albumille. Bent and Broken on hieno balladi, jonka Louhimo laulaa erittäin kauniisti tarjoillen koko äänirepertuaarinsa kuulijalle. Kappale räjähtää kunnolla lopussa. My Last Dream puolestaan tarjoaa vielä yhden kunnon tykityksen ja on erittäin loistava päätös koko albumille bonuskappaleet mukaan lukien.

Albumilta kuulee kuinka kovassa vedossa Battle Beast on. Edellisellä albumilla yhtyeestä kuuli vielä tietynsorttisen nahan luonnin vaikeuden Anton Kabasen potkujen jälkeen, mutta nyt yhtye osaa ottaa kaiken itsestään irti. Yhtä ohilaukausta lukuunottamatta albumi on yhtyeen paras. Monipuolisena tarjontana albumi ei ehkä ole kaikkein ehjin kokonaisuus, mutta upeasti se silti on rakennettu. Louhimo on todella kovassa iskussa ja hänestä oikein kuulee, kuinka hän nauttii asemastaan. Albumi noudattaa hyvin omaa nimeään Hoolywood-mielessä tarjoten paljon elokuvamaista tunnelmaa.

Kappalelista:

1. Unbroken
2. No More Hollywood Endings
3. Eden
4. Unfairy Tales
5. Endless Summer
6. The Hero
7. Piece of Me
8. I Wish
9. Raise Your Fists
10. The Golden Horde
11. World on Fire
12. Bent and Broken
13. My Last Dream

Kokonaisarvosana: 9+/10

Petojen taistelun lopputulos:

Taistelun ratkaisussa vaakakupissa painaa albumin kokonaisuus, kappaleiden taso, laulusuoritukset, rohkeus, eheys ja tyylikkyys. Kokonaisuus on molemmilla yhtyeillä vahva, mutta niukasti ohi menee kuitenkin Beast in Black. Kappaleiden taso eroaa molemmilla jonkin verran, mutta tässä kategoriassa voiton ottaa Battle Beast. Laulusuoritukset on molemmilla laulajilla huikeat ja tämä onkin laitettava tasapeliksi. Rohkeudesta pisteet menee Battle Beastille kun taas eheyden vie kotiin Beast in Black. Tyylikkyydessä molemmat painii omissa kategorioissaan, joten tästä myös tasapeli. 

Yhtyeet ovat vaikeasti vertailtavissa, sillä Battle Beast on karannut kauas musiikissaan Kabasen suoraviivaisesta säveltämistyylistä. Monimutkaisemmat sävellykset sopivat Louhimolle paljon paremmin ja hänen laulustaan kuulee suuremman nautinnon nykytuotannossa. Yannis Papadopoulokselle puolestaan erittäin monipuolisena laulajana sopii Kabasen suoraviivainen tyyli. Erittäin tiukan ja tarkan pohdinnan jälkeen kaikki vaikuttavat kategoriat sekä albumin kokonaisarvosana huomioon ottaen Petojen taistelun voittaa...

Battle Beast!

Rohkeus ja monipuolisuus, sekä kappaleiden taso painavat nyt vaakakupissa hieman enemmän kuin eheys ja kokonaisuus. Beast in Black ei pahasti turpiinsa ota, mutta tässä tapauksessa joutuu hieman taipumaan Battle Beastille. Onneksi olkoon Battle Beast, ansaittu voitto!