Arionin menestys jatkuu tyylikkään kolmannen albumin myötä!
Albumi jyrää käyntiin singlenäkin julkaistulla Out Of My Life-kappaleella. Kyseessä on hyvin tyypillinen Arion-tykitys, eli tuo mitään uutta. Kuitenkaan se ei haittaa, sillä avausraitana tämä on äärimmäisen kova kappale. Toisena kuultava Break My Chains jatkaa tykitysten linjaa, sillä se jysähtää kuin nyrkki silmään. Kappaleessa on kunnon sinfonisen metallin mahtipontisuutta ja kaiken kruunaa Lassi Vääräsen upea laulusuoritus.
Albumi jatkuu ensimmäisenä singlenä julkaistulla Bloodline-kappaleella. Kyseessä on ehdottomasti yksi yhtyeen parhaimmista kappaleista ja mukana oleva Battle Beast-laulaja Noora Louhimo tuo hyvän lisämausteen kappaleeseen. Vääräsen ja Louhimon äänet sopivat todella hyvin yhteen. Kokonaisuuden osana kappale on parempi kuin yksin, vaikka singlenäkin se toimii järjettömän hyvin. Kitaristi Iivo Kaipainen tarjoilee myös näyttävän kitarasoolon.
I'm Here to Save You kosiskelee hieman elektronisempaa soundia, mikä herättää mielenkiinnon heti. Kappale ei ole perinteisintä Arionia, vaikka tekijänsä sieltä kyllä hyvin erottaa. Kappale on oikein hyvä harppaus uusille vesille pysyen kuitenkin uskollisena yhtyeen omalle soundille. In the Name of Love jatkaa elektronisempaa linjaa ollen kuitenkin rauhallisempi, hieman balladinomainen kappale. Tämäkin julkaistiin singlenä ja toimii paremmin osana kokonaisuutta kuin yksin, vaikka yksinkin oli oikein hyvä. Mukana kappaleella kuullaan Cyan Kicks-yhtyettä, tai tarkemmin yhtyeen laulaja Susanna Aleksandraa. Cyan Kicksin elektroninen rock kuuluu tässä kappaleessa, mutta ei jyrää liikaa Arionin soundia tehden kappaleesta yhden mielenkiintoisimmista ja parhaimmista Arionin tuotannossa. Laulajien äänet soivat kauniisti yhteen.
A Vulture Dies Alone palauttaa albumin perinteisempään Arioniin. Kyseessä on varmasti loistava live-kappale, sillä kertosäe on kuin tehty yleisön huudattamiseksi. I Love to Be Your Enemy on puolestaan albumin raskain kappale ja niin kuin pari aikaisempaakin singleä, myös tämä toimii paljon paremmin osana kokonaisuutta kuin yksin. Kappaleen säkeistöjen räppitapailu on mainio kokeilu ja toimii yllättävän hyvin.
When the Ocean Greets the Sky yllättää totaalisesti. Kappale on kaunis, hyvin elokuvamainen ja upea sekä koskettava. Huomasin kappaletta kuunnellessani vain kuuntelevan sitä, en tehnyt mitään muuta. Kaikki vain pysähtyi ympärillä ja jäin kuuntelemaan. Kappaleessa on yksi yllättävä elementti tai oikeastaan sellaisen puute, sillä se on kokonaan instrumentaalinen. Arionilta on aiemmin kuultu lyhyitä instrumentaalisia intro-kappaleita albumeille, mutta täydeksi kappaleeksi laskettavaa instrumentaalia ei ennen tätä ole ollut. Erittäin hienoa ja rohkeaa tällainen tehdä ja se toimii todella hyvin.
Toiseksi viimeisenä kuultava I Don't Fear You alkaa kunnon kitarariffillä. Vaikka yhtye onkin kitaravetoinen pääsääntöisesti, on tällaiset riffialut harvassa. Ilo oli sellainen kuulla. Kappale on hyvin loppua kohden johdatteleva kappale ja uskoisin tämän olevan keikoilla aivan settilistan loppupäässä. Albumin päättävä Until Eternity Ends kauniisti pianolla ja jousilla alkava kappale. Kyseessä on niin sanotusti albumin "The Balladi" eli albumin muun tykityksen vastapaino. Kappale on koskettava ja Vääräsen herkkä tulkinta jälleen kerran kaunista. Täydellinen päätös albumille.
Kokonaisuutena Vultures Die Alone on ehjä, toimiva ja hyvin rakennettu. Yhtään ohilaukausta eli täytekappaletta ei albumilla ole, vaan jokaisella on tarkotuksensa ja albumin kannalta merkityksensä. Arion on todella kovan luokan yhtye ja heille soisi suurtakin menestystä maailman markkinoille ja suuria yleisömeriä stadioneille. Yhtyeellä on varmasti edessä pitkä ura ja kunhan korona helpottaa, uskon keikkapaikkojen täyttyvän Arion-faneista.
Kappalelista:
- Out of My Life
- Break My Chains
- Bloodline (feat. Noora Louhimo)
- I'm Here to Save You
- In the Name of Love (feat. Cyan Kicks)
- A Vulture Dies Alone
- I Love to Be Your Enemy
- Where the Ocean Greets the Sky
- I Don't Fear You
- Until Eternity Ends
Kommentit
Lähetä kommentti