Yön Mitä Jos Mä Rakastan on yllättävän hyvä levy

Tuttua ja perinteistä Yötä rokimmalla ja modernimmalla soundilla

Yö julkaisi uuden albuminsa Mitä Jos Mä Rakastan eilen 7.9.2018. Levyn on tuottanut muun muassa Haloo Helsingin ja Neljän Ruusun takaa löytyvä Rauli "Rake" Eskolin. Eskolinin kädenjäljen kuulee levyllä vahvasti, sillä Yö soi raskaammilla kitaroilla ja säröbassolla.

Levy käynnistyy jo aiemmin julkaistulla single-kappaleella Onnellisia Vuosia. Kappale on täydellinen avauskappale räjähtävällä alulla ja raskailla kitaroilla. Kappale on soinut radiossa ahkerasti ja sen melodia jää soimaan päähän jo ensikuuntelusta. 

Avauskappaleen jälkeen levy lopahtaa pahasti. Kolme seuraavaa kappaletta Toinen Elämä, Tällainen Mies ja Joku muu ovat enemmän perinteisempää Yötä, mutta valitettavasti unohtuvat heti kuuntelun jälkeen. Tällainen Mies on näistä kolmesta ainoa, josta jäi mieleen edes joku asia, nimittäin hienot taustajouset kappaleessa. Muuten kaikki kolme ovat valitettavan tylsiä ja saavat pahasti pelkäämään loppulevyn puolesta. 

Kuitenkin jo seuraava kappale hieman pelastaa tilanteen. Haavoitetut kappaleella on mukana Stella Christine, jonka herkkä ääni sopii hyvin yhteen Olli Lindholmin äänen kanssa. Kappale itse on kaunis ja rauhallinen. Viimeinen kertosäe nousee hienosti ylöspäin ja nostaa kappaleen samalla yhdeksi levyn hienoimmista.

Seuraavaksi pyörähtääkin soimaan levyn suurin hitti, Mitä Jos Mä Rakastan Sua? Kappale on soinut todella ahkerasti radioissa ja on ehtinyt Spotifysakin saamaan yli 1,5 miljoonaa striimiä. Kappaleessa on erittäin hienot ja koskettavat sanat ja mahtava melodia. Se sisältää perinteiset Yö-elementit, mutta modernilla soundilla ja raskaammilla kitaroilla. Kappale on ehdottomasti levyn paras.

Lasse Kurjen säveltemä ja Eija Hinkkalan sanoittama Sen Piti Olla Kaunista on kauniisti rakennettu kappale, mutta jättää hieman kylmäksi kuitenkin. Maasta Sataa taivaaseen on ehdottomasti levyn hienoimpia kappaleita puhtaasti äänimaailmaltaan. Kipeä Kohta taasen on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno ja nousee esille hyvin. Kappaleessa ei ole muuta kuin koskettimet ja Lindholmin ääni. Kokonaisuutena nämä kolme kappaletta petaa hienosti levyn loppuhuipennusta.

Toiseksi viimeisenä levyllä soi Yönuotion Tuhkaa. Kolmen kauniin ja suhteellisen rauhallisen kappaleen jälkeen se jyrää hienosti käyntiin raskailla kitaroillaan ja jytäävällä menolla. Kappaleen pystyy näkemään yhdeksi kovimmista live-kappaleista, sillä se saa yleisön todellakin hyppimään ja tanssimaan, sekä laulamaan mukana.

Viimeisenä levyllä soi Rauha. Kappaleessa on mukana The Voice of Finlandin seitsemännellä kaudella toiseksi tullut Mia Suszko. Suszko kisasi silloin Lindholmin joukkueessa, joten yhteistyö ei ole mikään järin suuri yllätys. Suszkon kaunis ja herkkä ääni sopii hyvin Lindholmin kanssa yhteen, ja se sopii myös kappaleeseen täydellisesti. Rauha on herkkä ja koskettava kappale, joka sai kyllä ansaitsemansa tulkinnan molemmilta laulajilta. Samalla tavalla kuin Yönuotion Tuhkaa, Rauha tulee olemaan varmasti keikoilla yleisön mukaansa ottava kappale, jossa kännykän taskulamput nousee yleisömeren keskeltä näkyviin. Kappale on täydellinen lopetus albumille.

Kokonaisuutena levy on hieman tasapaksu ja kärsiikin siitä. Alkupuolisko on pelottavan tylsä, mikä sai pelkäämään koko levyn puolesta, mutta jälkimmäinen puolisko on todella hyvä. Levy soi kuitenkin tasapainoisesti ja on suhteellisen hyvä kokonaisuus. Yö on rokimpi kuin aikoihin ja se on vain hyvä asia. Kokonaisuutena toimiva ja hyvä kokonaisuus, mutta tasapaksuus rokottaa albumin loistoa.

Biisilista:

1. Onnellisia Vuosia
2. Toinen Elämä
3. Tällainen Mies
4. Joku Muu
5. Haavoitetut (feat. Stella Christine)
6. Mitä Jos Mä Rakastan Sua
7. Sen Piti Olla Kaunista
8. Maasta Sataa Taivaaseen
9. Kipeä Kohta
10. Yönuotion Tuhkaa
11. Rauha (feat. Mia Suszko)

Kokonaisarvosana: 8-/10