Antti Tuiskun Valittu Kansa on miltei täysin turha teos

Ensinnäkin iso hatunnosto siitä, että Suomen isoin pop-tähti tekee hengellisen albumin! Tässä voi joillain pahimmalla uskonnonvastaisilla henkilöillä mennä aamukahvit väärään kurkkuun, mutta ihan oikein heille. Ketään en pakota uskomaan, mutta kunnioitusta kiitos niille, jotka uskovat. Eli kiitos Tuiskulle yllättävästä, mutta erittäin hyvästä teemavalinnasta!

Mutta sitten itse albumin sisältö... Mitä jäi käteen? No ei oikein mitään. Albumi alkaa hienolla Kerran Vuodes Kirkkoon-kappaleella, johon kykenen samaistumaan todella paljon. Toisena kuultava singlenä julkaistu ja kohua aiheuttanut Valittu Kansa on albumin parasta ant(t)ia ja se tuleekin olemaan varmasti kesällä erittäin soitettu bilehitti.

Mutta sitten tipahdetaankin sellaiseen suvantoon että huh huh. Bailantai sekä Häitä ja Hautajaisii eivät jätä mitään muistijälkeä niiden loputtua ja ovatkin albumin pahinta täyttömateriaalia. Jotain kertoo se, että aloin pohtimaan kauppalistaa kappaleita kuunnellessa täysin huomaamattani. Pyhä Kosketus alkoi vakuuttavasti, mutta päätyikin olemaan albumin turhauttavin kappale, sillä se sisältää asian, jota kutsun floppi-dropiksi. Hemmetin hieno kasvatus droppia kohden, oikein odotin, että nyt jysähtää kunnon tykitys ja alkaisin itsekin hyppimään, mutta ei! Droppi tipahtaa vaisuksi jytkytykseksi, joka lähinnä tuhoaa tanssihalut.

Jesse On Mun Frendi korjaa hetkellisesti albumin suuntaa. Kappaleessa on pilkettä silmäkulmassa ja hyvät sanat ja tämä saa tanssijalankin vipattamaan. Pidä Tunkkis puolestaan on ihanan herkkä, mutta lopulta aika tylsä kappale. Ja sitten vajotaankin takaisin suvantoon.

Mistä Minä Tiedän, Jumalan Kämmenellä ja Kahvia ja Pullaa menivät jotenkin ihan ohi. En edes tajunnut, että kaikki kolme menivät jo, koska ajatukset lähtivät taas kauppalistaan ja ensi-viikon koulujuttuihin. Albumin päättävä Sit Ku Me Kuollaan sentään päättää albumin arvokkaasti ja hienosti ja se onkin albumin parhaimpia kappaleita (mikä ei ehkä ole kuitenkaan kovin paljon sanottu), mutta ei silti voi sanoa, että albumi saa arvoisensa päätöksen, koska Sit Ku Me Kuollaan on liian hyvä ollakseen oikean arvoinen muuhun albumiin nähden.

Saarnajan kirja, ensimmäinen luku, jae 2: Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!

Tuo Raamatun kohta tuli väkisinkin mieleen albumia kuunnellessa. Valittu Kansa on miltei täysin turha, mutta onneksi sieltä nyt löytyy sentään kaksi ihan hyvää ja kaksi todella hyvää kappaletta. Kuusi kappaletta voisikin sitten unohtaa (tai oikeastaan ei edes voisi enää, sillä ne on jo unohdettu) ja yhden pyyhkiä kokonaan pois historian kirjoista floppi-droppinsa takia. Iso pettymys tämä albumi oli.

Kappalelista:

1. Kerran Vuodes Kirkkoon
2. Valittu Kansa
3. Bailantai
4. Häitä ja Hautajaisii
5. Pyhä Kosketus
6. Jesse On Mun Frendi
7. Pidä Tunkkis
8. Mistä Minä Tiedän
9. Jumalan Kämmenellä
10. Kahvia ja Pullaa
11. Sit Ku Me Kuollaan

Kokonaisarvosana: 4-/10